Haastattelussa tyttörakkauszinen työryhmä
Haastattelimme tyttörakkauszine -esitysinstaallaation työryhmää Iida Hägglundia, Helka Saariniemeä, Jenni Räsästä, Vilma Vantolaa ja Eeva-Maaria Halosta. tyttörakkauszine esitetään Mad Housen näyttämöllä 1.–11.10.2025.
Kuva: Työryhmä
Mad House: Ihanaa, että normalisoitte epäonnistuneita tyttöyden narratiiveja ja puratte kankeita asetelmia, kuten tunkkaisen suorituskeskeistä bossleidiyttä ja harmitonta ja keveää tyttöysihannetta <3 Voitteko vielä avata mitä teille sad girl -estetiikka tässä esityksessä tarkoittaa?
tyttörakkauszine työryhmä: Surutyttöys on vapautumisen ele. Se on tapa vaatia takaisin toimijuus ruumiisiimme, identiteetteihimme ja elämiimme. Se on vastarintaa ja surullisuudessa lepäämistä. Emme maalaa kiiltokuvamaisen hyperpositiivista kuvaa tyttöydestä, vaan näytämme sen surun ja olemisen vaikeuden joka tyttöyteen liittyy. Haluamme olla suoraan kritisoimatta tyttö-/naiskuvastoa ja esittää sen sellaisena kuin se meille on. Tyttöys ja naiseus ovat niin sidoksissa patriarkaattiseen kuvastoon ja oletuksiin, että on vaikea tietää, missä patriarkaatti loppuu ja me alamme. Tuomme kuitenkin esityksessä surun rinnalle hupsuttelun, sillä se on myös vastarintaa ja tilan ottamista.
Konkreettisesti olemme harjoitusprosessin aikana tutkineet erilaisia tapoja surra ja käsitellä surua. Olemme kirjoittaneet tekstejä, tehneet harjoitteita ja keskustelleet erilaisista tavoistamme ilmentää surua suhteessa tyttöyteen. Olemme halunneet lähestyä esityksen tekoa lempeästi ja suorittamatta.
ps. teos on myös haaveileva.
MH: Mitä tämä voi olla esityksenä? Millainen tekemienne paperisten zinejen suhde on rakenteilla olevaan elävään esitykseen?
trz työryhmä: Olemme tehneet paperisia zinejä ja jättäneet niitä löydettäväksi ympäri kaupunkia. Paperizinet ovat olleet mahdollisuus luoda suhdetta potentiaalisiin katsojiimme jo ennen esitystä, käsitellä tyttöyteen kytkeytyviä moninaisia aihepiirejä sekä tapa viestiä myös esittävien taiteiden kuplamme ulkopuolelle. Aiomme jatkaa tyttörakkauszinejen tekemistä myös esityskauden jälkeen.
Zinen kollaasimainen estetiikka näkyy teoksen materiaalisuudessa ja muodossa. Zine esityksen muodon innoittajana on sallinut meidän luoda fragmentaarisen ja runsasaiheisen kokonaisuuden. Zine-esityksen sisällä voivat olla läsnä eri tyyppiset materiaalit joilla ei välttämättä ole suoranaista ja selkeää suhdetta toisiinsa. Tällaista meidän tekijöiden tyttöyskin on.
MH: Olette suunnittelijaporukka ja ohjaatte sekä esiinnytte yhdessä – Millaista teille on tehdä kollektiivinen prosessi ilman erillistä ohjaajaa tai esiintyjiä?
trz työryhmä: Työskennellessämme ilman ohjaajaa tai esiintyjiä olemme saaneet asettaa oman ammattitaitomme, suunnittelijantyön, esityksen keskiöön. On ollut ihanaa miettiä yhdessä niitä olemisen ja tekemisen tapoja, jotka toimivat meille suunnittelijoina parhaiten. Koska olemme teoksessamme myös esiintyjinä, olemme saaneet pohtia sitä, mikä on kullekin luontevin tapa olla näyttämöllä, ja itse olla vastuussa omista rajoistamme. Kollektiivisissa työskentelyssämme suunnittelua, esiintymistä ja sisältöä koskevat aiheet ovat soljuneet ja limittyneet keskusteluissamme vapaammin kuin perinteisissä esityksen tekemisen prosesseissa.
