Iida Hägglund, Helka Saariniemi, Jenni Räsänen, Vilma Vantola & Eeva-Maaria Halonen: tyttörakkauszine
Ei ole mitään yleistä naiseuden tyyppiä tai tyypillistä naista… Minä kerron, mitä yhteistä naisilla on – vaikka hätkähdyttävintä onkin heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa moninaisuus.
- Hélène Cixous, Medusan Nauru
tyttörakkauszine on immersiivinen, näyttämöllinen zine. Se on pyrkimys kuvata, esittää, rakastaa ja kirjoittaa itsensä ja oma tyttöytensä, sekä läsnäoleva että jonnekin unohtunut. Se on hauntologinen, hengästyttävä, dramaattinen, mutta pötköttelevä, naivistinen, melankolinen, mutta hupsutteleva sad girl.
Surutytön suru on vastarintaa yhteiskunnassa, joka on usein fiksoitunut ajatukseen tyttöyden esittämisestä iloisena ja hauskana. Tyttöys on usein toiseuden kokemus ja surutyttöys on patriarkaatin horjuttamista surullisuudessa leväten. Se normalisoi heikkoja, hauraita, surullisia ja epäonnistuneita naiseuden narratiiveja, ja taistelee hyperiloista ja suorituskeskeistä bossgirl-feminismiä vastaan. Jos surua koetaan yhdessä, löytyykö kollektiivinen ymmärrys, vapautus, ilo ja rakkaus tyttöyteen?
tyttörakkauszine avaa pääsyn viiteen, tyttöyden tavalla tai toisella läpitunkemaan kokemukseen sekä niiden yhteismaastoon. Esitysinstallaation tekijät ovat kaikki esittävän taiteen suunnittelijoita.
Työryhmä:
Äänisuunnittely & musiikki: Iida Hägglund Lavastus- ja videosuunnittelu: Helka Saariniemi
Pukusuunnittelu: Jenni Räsänen
Valosuunnittelu: Vilma Vantola
Dramaturginen tuki: Eeva-Maaria Halonen
Tukijat: Taiteen edistämiskeskus, Koneen Säätiö ja Suomen Kulttuurirahasto
Kuva: Helka Saariniemi
