Haastattelussa Eevi Tolvanen, Amos, Riikka Lakea & Ren Salento

Haastattelimme hellänä – tender -teoksen työryhmän jäseniä: ohjaaja ja koreografi Eevi Tolvanen, teoksen esiintyjä Amos, tuottaja ja taiteellinen keskustelukumppani Riikka Lakea sekä tuotantoharjoittelija Ren Salento. hellänä – tender -teos esitetään Mad Housen Parvisali-näyttämöllä 26.–28.3.2026.

Kuva: Angela Mugisha

Mad House: hellänä – tender on tanssiteos, joka tutkii ikääntyvien queer- ja transihmisten hoivaan liittyviä kokemuksia ja jakaa eri sukupolvien elettyjä historioita: heidän tietoaan kosketuksesta, läheisyydestä ja ihmissuhteista. Esitys on monivuotisen Sateenkaarisukupolvet -hankeen huipentuma. Projektissa järjestetään taidetyöpajoja ja kotivierailuja queer-senioreille sekä sukupolvienvälisiä kohtaamispaikkoja kaikenikäisille queer- ja transihmisille.

Olisi hienoa kuulla hieman projektin taustasta, sen kaaresta ja siihen liittyvistä todellisuuksista. Miten päädyitte teokseen hellänä – tender?

Kuva: Camila Oliveira

Eevi Tolvanen: Sateenkaarisukupolvet-hanke on 2022 perustamani Queer Dance Group -yhteisön jatkumoa. Queer Dance Group syntyi kaipuusta olla tilassa, jossa queer ja/tai transihmiset voivat tutkia liikettä turvallisemmassa ympäristössä. Vertaisuus on ollut kaiken toiminnan ytimessä alusta asti ja yhteisöä fasilitoivat kanssani Jan Loukas, Pie Kär ja Sophia Wekesa, sekä monet upeat sijaiset läpi vuosien.

Huomasimme etteivät yli 50-vuotiaat ihmiset löytäneet QDG:n pariin. Missä he ovat ja miksi minä en tunne heitä?

Sekä QDG että Sateenkaarisukupolvet ovat syntyneet myös itsekkäästä paikasta. Halusin olla ja työskennellä oman yhteisöni keskellä. Halusin löytää valittuja vanhempia tai isovanhempia – ihmisiä, joiden kanssa jakaa queer-elämän kokemuksia. Ennen Sateenkaarisukupolvet-hanketta en tuntenut yli 50-vuotiaita sateenkaari-ihmisiä. Nyt yhtäkkiä minulla on monta uutta ystävää, ja joidenkin kanssa ikäero on viisikymmentä vuotta. Kuten Kuisma Savisalo, nykyään Sateenkaariseniorit ry:n puheenjohtaja, jonka kanssa suunnittelimme Sateenkaarisukupolvet-hankkeen ja lähdimme tekemään tiivistä yhteistyötä.

Alussa kaikki toiminta oli tarkoituksella suljettua. Taideryhmät, kotikäynnit, esitykset tapahtuivat yhteisön sisällä. Luottamuksen rakentuminen vei aikaa. Kun ensimmäiset yhteydet syntyivät, oli tärkeää antaa tutustumiselle juuri niin paljon tilaa kuin se tarvitsi.

Toisena vuonna aloimme tehdä pieniä ulospyrähdyksiä. Yhteislaulutapaamiset avattiin kaikille avoimiksi ja kiersimme esitysten kanssa seniorikeskuksissa. Se ei ollut helppoa. Kun oma yhteisö avautuu ulospäin, vastaan tulee mielipiteitä, asenteita ja pelkoja. Jouduimme kohtaamaan aivan uudenlaisia haasteita. Ja onnistumisia! Meillä on ollut aivan ihania kohtaamisia erityisesti seniorikeskuksissa. On ollut pysäyttävää katsoa hankkeessa alusta asti mukana olleen henkilön kertovan omaa transmiehen tarinaa satapäisille senioriyleisöille ja nähdä yleisön liikuttuvan kyyneliin ja haluavan keskustella jälkikäteen kaikkien esiintyjien kanssa. 

Nyt kolmantena vuonna tuntuu, että olemme jättäneet jonkin pysyvän jäljen sateenkaarisensitiiviseen vanhustyöhön. hellänä – tender -esitys on tarkoituksellisesti avattu kaikenlaiselle yleisölle. Teos on koko tämän kolmivuotisen matkan synnyttämä edhotus toisenlaisesta todellisuudesta.

Muistan myös hyvin, kun haimme ensimmäistä hankevuotta Helsingin kaupungilta. Yksi mahdollinen yhteistyökumppani sanoi meille: “Meidän asiakkaat eivät ole oikea kohderyhmä teidän esityksille. He eivät ole valmiita näkemään puolialastomia ihmisiä heilumassa lavalla.”

No, heistä ei tullut yhteistyökumppania hankkeelle. Mutta samaan aikaan toivon, että juuri tämä “väärä kohderyhmä(KIN)” tulisi katsomaan tätä esitystä.

Koska kyllä, lavalla on kehoja. Välillä vähissä vaatteissa. Kehot läpielävät hellyyttä, intiimiyttä, seksuaalisuutta, elämää. Ja ehkä juuri siksi ne ovat niin pelottavia joillekin. 

Jos koko maailman voisi queeriyttää, tämä esitys näyttää pienen vilauksen siitä, miltä sellainen todellisuus voisi tuntua.  Miltä maailma voisi näyttää, jos queer olisi lähtökohta. Maailma, jossa ihmisiä kannatellaan niin, että kaikenlainen elämä voisi olla mahdollista.

Yhteisö on tässä hankkeessa näyttäytynyt elämää villitsevänä voimana – hellänä mutta rajuna tukena. Ihmiset ympärillä ovat syy tulla takaisin ja jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Syy lähteä kotoa. Rakentaa ihmissuhteita. Ihastua, rakastua, ystävystyä. Sopia vuosikymmenten takaisia riitoja.

Ja ennen kaikkea: syy olla olematta yksin.

MH: Millainen paikka ”herkkä - tender” on ollut sinulle ja millainen siitä tulee?

Amos, esiintyjä: Turvallinen paikka käsitellä kehollisesti omista syvyyksistä nousevia asioita. On syntynyt oivalluksia, on saanut rohkeutta tehdä asioita, joita ei aiemmin olisi kuvitellut koskaan uskaltavansa. Hellänä on kasvualusta. Samalla siinä tehdä yksityisestä yleistä, tehdään asioita näkyväksi ja katsojat voivat saada siitä itselleen jotain: samaistumista, oivalluksia omaan elämäänsä liittyen tms. 

En osaa yhtään sanoa enkä edes toivoa, mitä tuleman pitää, koska suhtaudun projektiin avoimin mielin ja otan vastaan, mitä tulee. Parempi, ettei liikaa mieti ja spekuloi tulevaa vaan heittäytyy vaan. Silloin en jää pelkäämään enkä epäröimään vaan uskallan heittäytyä ja silloin homma myös antaa eniten. Koko ajan tulee uutta ja jälkikäteen hämmästyn, että ai tällaiseenkin pystyin.

Riikka, tuottaja ja taiteellinen keskustelukumppani: Tämä teosprosessi on ollut minulle täynnä ihmetystä, oivalluksia ja oppimista. Olen päässyt todistamaan asioita, joita en ole aiemmin missään muualla nähnyt: ikääntyvien aikuisten välistä kosketuksen ja liikkeen tutkimista pääsee todistamaan hyvin harvoin ja vielä harvemmin ikääntyvien queer- ja transihmisten välillä.  Olen ollut syvästi vaikuttunut esiintyjien rohkeudesta kokeilla uusia asioita ja liikuttunut tavasta, jolla he kuuntelevat toisiaan herkästi jokaisessa harjoituksessa. Eevin harjoitussaliin rakentama tila ja ilmapiiri on lempeä ja rohkaiseva ja on todella hämmästyttävää, mitä kaikkea tällaisessa turvallisemmassa ja rohkeammassa tilassa voikaan luoda. Kaikilla meillä on tietysti hyviä ja huonoja päiviä sekä erilaisia mielipiteitä ja tarpeita, mutta yhdessä rakennettu tilamme kestää myös kitkat, koska jokainen ryhmän jäsen sitoutuu yhteisöön täysillä. Tässä ryhmässä työskentely on ollut todella antoisaa ja ainutlaatuista.

Työryhmän yhteinen hellyys on täynnä haavoittuvuutta, huolenpitoa, hyväilyjä, intensiivisiä katseita, naurua, kyyneleitä ja hikisiä tansseja. Ryhmästämme on tullut minulle kodikas yhteisö, joka antaa energiaa päiviksi eteenpäin. Tulen muistamaan tämän yhteisen ajan ikuisesti. Ja uskon, että tästä on tulossa vuoden ikimuistoisin esitys myös yleisölle. 

Ren, tuotantoharjoittelija: hellänä on ollut minulle pienessä ajassa herkkä, liikuttava ja turvallinen paikka. Paikka, josta itseni tunnistan ja paikka, jossa kipuiluni tunnistetaan, mutta myös paikka, mikä ruokkii minua rohkaistumaan ja kasvamaan itseeni. Se on tila erilaiselle kohtaamiselle, kosketukselle ja yhteydelle. hellänä on siis muuttumassa osaksi kuvaani hellyydestä, yhteydestä ja kosketuksesta <3


MH: Minkälaista hellyyttä kutsut lavalle, ja mitkä yhteisöt kutsut yhteen tämän esityksen kautta? Minkälaisen loitsun toivot voivasi langettaa maailmaan?

Eevi: Alusta asti halusin kutsua lavalle monia erilaisia hellyyden sävyjä. Halusin haastaa stereotyyppisen käsityksen siitä, miltä hellyyden pitäisi näyttää – erityisesti silloin, kun kyse on ikääntyvistä kehoista. Hellyys ei ole vain pehmeää ja kohteliasta. Se voi olla myös rajua, sotkuista, itsepäistä, eroottista ja monimutkaista.

Halusin näyttää hellyyden monet sävyt – valitusta perheestä konfliktiin, läheisyydestä erimielisyyteen. Hellyys on läsnä myös silloin, kun jokin menee rikki, kun joku sairastuu, kun joku kuolee, kun rakkaus muuttuu vaikeaksi. Hellä olo voi merkitä niin monia asioita; se voi olla myös raakaa ja särkevää.

Minua kiinnosti hellä keho kaikissa sen tiloissa. Surusta kipeä keho. Villiin fyysisyyteen uupunut keho. Syleilyssä vapiseva keho. Keho, joka yhä haluaa, janoaa, kaipaa.

En myöskään halunnut pelätä fetissejä, aistillisuutta tai seksikkyyttä. Halu ei sammu iän myötä.

Prosessi on ollut kollektiivinen. Esiintyjät ovat astuneet tähän hellyyden maailmaan kukin omalla tavallaan. Olemme käyneet paljon syviä keskusteluja rajoista, suostumuksesta ja siitä, mitä hellyys ylipäätään merkitsee kullekin meistä. Jotkut esiintyjät halusivat tutkia valtasuhteita, fetissejä ja seksuaalisuutta. Toiset taas ystävyyttä, huolenpitoa, sairautta ja surua. Ja jollain tavalla kaikki nämä maailmat elävät kauniisti rinnakkain samassa tilassa. Esiintyjät todella kannattelevat toisiaan. He tukevat toisiaan siinä suunnassa, johon kunkin hellyys heitä vie.

Tämä esitys kasvaa ehdottomasti queer-rakkaudesta. Joillain tavoilla se puhuu varmasti kieltä, jonka queer-yleisö tunnistaa heti – jotain, mikä elää kehoissamme ja historiassamme. Mutta toivon myös hyvin moninaisen yleisön löytävän esityksen.

Sillä kuinka usein pääsemme näkemään ikääntyviä queer- ja transkehoja yhdessä teatteritilassa? Liikkumassa, koskettamassa, kertomassa tarinoitaan avoimesti. Ottamassa tilaa anteeksipyytelemättä. Rehellisesti – kenen ei tarvitsisi nähdä sitä?

Jos tämä esitys langettaa loitsun, toivon sen olevan hieman ilkikurinen queer-loitsu. Sellainen, joka levittää nautintoa, hellyyttä ja yhteisöllistä rakkautta kaikkialle. Loitsu, joka muistuttaa meitä siitä, ettei elämä pääty tiettyyn ikään. Ikääntyvät kehot haluavat yhä asioita: rakkautta, kosketusta, seksiä, ystävyyttä, seikkailuja, pehmeyttä.

Ja myös loitsu, joka muistuttaa siitä, ettei queer- tai transhistoria alkanut meidän sukupolvestamme. Se oli olemassa jo kauan ennen meitä – ja tulee olemaan olemassa kauan meidän jälkeemme. Monilla esiintyjistä – ja monilla Sateenkaarisukupolvet -hankkeen ihmisistä – on mukanaan historioita, joita ei ole vielä kirjoitettu talteen. Mutta ne elävät kehoissa. Eleissä, muistoissa, selviytymisessä.

Näiden tarinoiden kuuluu tuntua.

Ja ne ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Tutustu Sateenkaarisukupolvet -hankkeeseen.

Lue lisää hellänä - tender -teoksesta.