Haastattelussa varjokoulun koollekutsujat Noia Kekoni-Kattelus & Jessica Piasecki
Varjokoulu järjestettiin toisen kerran Mad Housessa 10.–14.11.2025. Haastattelimme koulun koollekutsujia, Noia Kekoni-Kattelusta ja Jessica Piaseckia, jotka kertoivat, millainen varjokoulun viikko oli ja millaisia oivalluksia se synnytti.
Mad House: Varjokoulu on “back to school” -larppi instituutioiden välissä eläville tekijöille, prekaareille toimijoille, aktivisteille ja taiteilijoille. Kerrotte opiskelevanne saattamaan ajattelua itsestänne ulospäin. Minkälaisin tavoin olette tätä harjoittaneet ja minkälaista ajattelua olette synnyttäneet ja jakaneet?
Noia Kekoni-Kattelus & Jessica Piasecki: Meillä ollut kokeilussa tällainen rakenne tuota tavoitetta varten: Aloitamme koulussa päivämme liikkumalla, se sulattaa ensimmäisiä sisäisiä jäitä. Soul and flesh on the move. Että kun veri kiertää ja on leikitty yhdessä niin on jo hieman epämiellyttävämmän tuntuista mennä junnaamaan oman pään sisään. Sitten sparraamme semi avointulkintaisten tehtävien kanssa oman craftin suhteen pienryhmissä. Yleensä ne liittyy jotenkin prosessiin, suunnan hahmottamiseen, omiin intohimoihin tai tendensseihin, näitä hetki sanoitellaan ja saattaa saada muilta vinkkejä luovien porttien avaamiseen. Yksi sparraus oli niinkin konkreettinen missä pideltiin parin päätä kun hän ajatteli, ja sitten alettiin hänen super-action-buddy-bodyksi, dynaamiseksi assistentiksi. Loppupäivästä lounaan ja oman työstön jälkeen demotamme toisillemme päivän puuhastelujamme. Interaktio oman tekemisen kanssa tuntuu vitaalilta, ja se että sitä harjoitellaan rakenteen avulla tuntuu olevan kaivattua. Vaikkei haluais mitään kommenttia muilta keskeneräisiin juttuihin, niin se itse näyttäminen liikuttaa jo itseä ja prosessia. Ajattelemme, että tämänlaiset kollektiivisuuteen tukeutuvat kokoontumiset ovat itsessään voimavara ja luovivat tilaa äänillemme ajassa, jossa niitä keinoin ja toisin tukahdutetaan.
MH: Kerrotte haluavanne nähdä toistenne onnistuvan. Mitä onnistuminen on esimerkiksi tarkoittanut?
J & N: Onnistuminen voi olla niin harvinainen kokemus prekaareissa olosuhteissa, siis tyyliin vuoden pituisen pinnistyksen jälkeen jotkut loppukiitokset ja karonkka. Niin tää rakenne mitä ollaan testattu yrittää ehottaa niiku constant juhlintaa siitä mitä saa aikaseks sillä hetkellä. Lämmittelyssä kutsutaan täyteen tyytyväisyyteen siihen energiaan mikä silloin lähtee. Demon hetkissä sai aplodeja, kehuja ja ajatustenvaihtoja esimerkiksi musiikkikappaleen, performanssidemon, työpajasuunnitelman tai idean esittelemisestä, tapahtumajärjestämisen askeleista, arjen to do -listan lyhentämisestä tai tarvittujen päiväunien ottamisesta. Koulupäivien lopuksi me sinetöidään päivä yhdessä jollain muutamalla höpsöllä liikkeellä, seinien taputtelulla, tömistelyillä, kättelyillä, jotta koulupäivän voi onnistuneesti jättää taakseen ja antaa illan, yön ja aamun luovia uutta tilaa kehoon.Varjokoulu experiment kesti toistamiseen yhden viikon, joten onnistuimme valmistumaan viikossa! ;) Kun koulussa ei ole läsnäolopakkoa, muutamat onnistuivat valmistumaan käymällä yhden päivän koulussa. Onnistuimme marraskuun luokkamme kanssa saamaan kiinni varjokoulufeedback -ringissä monien tarpeesta dynaamisemmalle each one teach one -tekniikalle. Koulusesongin lopuksi on tietenkin onnistumisen seremonia eli valmistujaiset, jolloin kuljemme läpi ryhmästä muodostuvan kunnian kujan hakemaan todistuksiamme ja tanssimme yhdessä. Onnistuminen tarkoitti uskon löytämistä omaan ja toiseen, lainaten todistuksiamme: Uskomme sinuun, terveisin varjot.
