Haastattelussa Essi Kummu ja Minna Henriksson
Haastattelimme Taistelu taiteesta ja siveellisyydestä -lukuteatterikonsertin käsikirjoittajaa ja ohjaajaa Essi Kummua sekä kuvataiteilijaa Minna Henrikssonia. Lukuteatterikonsertti esitetään La 23.5.2026 klo 18.00 Mad Housen Parvisali-näyttämöllä.
Kuva: Marina Kastelli
Mad House: Minna, mistä kiinnostus Kiilan historiaan lähti ja miten Feminist Archive alkoi muodostua?
Minna Henriksson
Minna Henriksson: Lähdin mukaan Kiila ry:n toimintaan vuonna 2017. Se oli Sipilän hallituksen aikaa. Vastavoimana oikeistolaiselle politiikalle tuntui tärkeältä kuulua vasemmistolaiseen taiteilijajärjestöön. Kiila on 90-vuotta vanha järjestö, alun perin perustettu vuonna 1936 fasisminvastaisena sitoutumattomana vasemmisto-kirjailijoiden ryhmänä – aikana, jolloin vasemmistolaisia organisaatioita vainottiin ja painokannesyytteitä nostettiin.
Liityttyäni yhdistykseen aloin lukea sen historiasta ja opin, että suurin osa sen perustajajäsenistä oli naisia. Tämä ei vastannut mielikuvaani Kiilasta. Sen varhaisaikojen keulakuvana olivat mielikuvissani lähinnä kolme äänekästä mieshahmoa, Arvo Turtiainen, Jarno Pennanen ja Raoul Palmgren. Mieltäni vaivasi sarja kysymyksiä: Mikä oli naiskirjailijoiden asema yhdistyksessä? Toivatko he yhdistyksen vasemmistolaiseen ja fasisminvastaiseen ohjelmaan feministisiä näkökantoja tai toimintatapoja? Miltä tällainen 1930-luvun vasemmistolainen feminismi näyttää?
Astuessani Kiilan hallitukseen vuonna 2017 yhdistyksen aiemmasta mahdollisesta feminismistä ei ollut mitään jäljellä.
Vuonna 2019 työskennellessäni feministisessä ja antirasistisessa työtila Poimussa, aloin lukea Kiilassa 1930-luvulla toimineiden naiskirjailijoiden teoksia. Niiden radikaalius ja ilmeinen vasemmistolainen feminismi tekivät vaikutuksen. Aloin myös tutustua niiden vastaanottoon. Lyttäävien kirjallisuuskritiikkien laatu ja määrä oli ilmeinen syy sille, miksi nämä kirjailijat lopettivat kirjailijanuransa varhain ja eivät ole tänä päivänä tunnettuja. Aloin kuvittaa teoksia linokaiverruksella ja kääntää otteita niistä englanniksi, jotta suomea puhumattomat Kiilan uudet jäsenet saisivat edes jollain tasolla käsityksen niistä.
Essi Kummu
Mad House: Essi, miten teos lähestyy historiallisen materiaalin muuttamista esitysmuotoon? Miten tekstit valikoituivat?
Essi Kummu: Minna on tehnyt merkityksellisen ja kattavan työn materiaalin parissa. Ensimmäiset puoli vuotta kuluivat osaltani lähinnä materiaalin runsauden kanssa kuherrellessa. Olin kokenut jo niin käänteentekevän hetken näiden tekstien parissa kohdatessani ne ensimmäisen kerran Oulun taidemuseossa, että tiesin tekstien tekevän oman osansa työstä. Kun löytää voimallista kirjallisuutta, sen tunnistaa ja siihen voi myös luottaa.
Tunnustan, että teoksen kylkeen on muotoutunut varjoteos työnimellä Taistelu taiteen ja siveyden puolesta - Varaosat.
Varaosissa on materiaalia lähes yhtä paljon kuin teokseen on päätynyt ja haaveilen että joskus esitämme senkin. Meillä on ollut työryhmän kanssa rajalliset resurssit, ja koska teos on vasta taipaleensa alussa, syntymisensä alkutahdeilla, tein radikaalin päätöksen.
Oli rajattava väkivaltaisesti, jopa rumasti.
Valtavan hienoa materiaalia tippui pois, kun naiskirjailijoiden kohtaama 30-luvun kirjasota ja sen sukupuolittunut moralismi väkivaltaisine kielenparsineen jäi jäljelle.
Ajattelin että tällä teoksella voi olla vain yksi teesi. Minua on lohduttanut myös ajatus siitä, että tästä materiaalista saisi loputtoman määrän versioita lavalle. Tekstit ovat vahvaa kamaa. Ollaan työryhmän kanssa jouduttu alinomaa keskeyttämään luku- ja harjoitustilanteita, koska aina joku pysähtyy spontaanisti ihailemaan kirjailijan työtä.
Olen huomannut senkin, kuinka henkeni voimistuu Iris Uurron, Katri Valan, Tyyne Maija Salmisen ja Elvi Sinervon kirjoittamisen vaikutuspiirissä. Sellainen ei ole ollenkaan vähäpätöinen kokemus. Toivon, että se välittyy myös katsojille.
MH: Miten näette että tekstit ovat merkityksellisiä tänä päivänä?
Minna: Näiden kiilalaisten kirjailijoiden teksteissä nousee esiin aiheita laajasti naisen yhteiskunnallisesta roolista patriarkalismin kritiikkiin, seksuaalisuuteen, aborttioikeuteen, köyhyyden kokemuksiin, yhteiskunnan paineisiin lapsiluvun lisäämiseksi, perheväkivaltaan jne. Moni näistä aiheista ovat edelleen ratkaisematta, jotkut ovat viime aikoina nousseet uudestaan esiin. Erityisen ajankohtainen tänä päivänä on militarisaatio, jonka kritiikki on kaikkein vahvimpana Katri Valan runoissa ja pakinoissa.
Essi: Tämän teoksen mahti tulee ajattelevan, kokevan ja tuntevan naiskirjailijan ilmaisun kunnioittamisesta ja tarpeesta puolustaa sitä. Temaattisesti teos on edelleen lujasti Minnan edellä kuvaamien aiheiden ytimessä, sillä kun keskiössä on naisen oma ääni ja erityisesti hänen kehonsa - tunteva ja kokeva aistillinen ruumis ja ruumiin tieto – on kyse naisen asemasta yhteiskunnassa ja niistä moninaisista tavoista, joilla valtaa on käytetty ja yhä käytetään suhteessa niihin. Tämä ajatus pätee taiteilijoihin ja sukupuolittuneisiin kritiikin portinvartioihin taidealasta riippumatta.
Teoksen ajankohtaisuus tekee surulliseksi. On ajankohtainen ongelma, että julkisesti ääntään käyttävä nainen on juuri pahoinpidelty suomalaisessa mielenosoituksessa hiljaiseksi julkisella areenalla. Aatteen ja ilmaisun vapaus ja fyysinen koskemattomuus ovat kansalaisoikeuksia sukupuolesta riippumatta.
